Kuukauden härpäke 5

Nukkemuotoiluopiskelu vie niin paljon aikaa ja energiaa, että kuukauden härpäke -esittely tahtoo aina jäädä viime tippaan. Nyt ehdin sentään päivittämään härpäkkeen kuun toiseksiviimeisenä päivänä.

Nyt päätin esitellä ihan uuden härpäkkeen, jonka sain työkaverilta lahjaksi - syynä johdattaminen uudestaan neulonnan pariin.

Kas tässä:

Neulojat keksinevät oitis, mistä on kyse...

Sukkaneuletta ei nyt ollut kuvaan mallattavaksi, mutta käyhän asia selväksi pelkkien puikkojenkin kanssa. Mukava muistaminen:-)

Kerroksia-kirjan julkkareissa Snurressa

Tänään oli ihanaisessa Snurressa Piitun Kerroksia-kirjan julkkarit. Sieltä tämä kuvapläjäys.

Osa alkuiltapäivänä paikalle tulleista tuli tarkoituksella, osa yllättyi iloisesti päätyessään kahveille ja hiplaamaan neuleita. 

Olin tietenkin ottanut mukaan oman kirjani, jotta sain omistuksen.

Ja sitten neuleita:

Kässäkirjoja hyllyyn ja hyllystä pois - kirjakirppari

Mihin sitä kässäkirjahamsteri karvoistaan pääsee. Vaikka kirjahankintoihini on tullut jonkinmoista malttia, niin varasto lisääntyy ja lisääntyy...

Eihän tässä ole kuin puolisen tusinaa kirjaa. Ensimmäisen hankin kesäkuussa, joten eihän pinossa ole kuin vähän päälle kirja per kuukausi!

Anne Korkalan ja Kari Sirénin Syty valolle. Opaskirja valaisinrakenteluun. (Tammi) tuli kuin tilauksesta. Ikuisuusprojektiksi venähtänyt hanke tehdä jalkalamppuun uusi varjostin sai uutta puhtia, kun on hankittuna jo opaskirja. Katson, että projekti on nyt virallisesti alkanut.

Tiina Kaarelan Puikkomaisterin sukkakirja (Moreeni) on luultavasti kulunut jo koirankorville nopeiden ja näppärien neulojien käsissä. Minä en ole nopea enkä näppärä, mutta haaveksin tekeväni Signora Lina -sukat. Tosin voi olla, että olisi viisainta valita jokin pienempi työ ensi alkuun. Että ehtisi käyttöön tulevaksi talveksi.

Soili Arhan ja Teija Isohaudan kirja Tekstiilitaidetta luonnosta (Maahenki) on aivan tajuttoman kaunis kirja. Taattua Maahengen laatua. Sen seurassa voi rentoutua ja ihastella ja ehkä toivoa, että oma ideakoppakin saisi täytettä.

A World of Artist Journal Pages -kirjasta kirjoitinkin jo jotain kesemmällä. Olisihan kirjan saanut toki kotiin tai ainakin postiin kannettuna nettikirjakaupasta, mutta tuntui hauskalta hankkia jotain ikään kuin muistoksi Amsterdamista. Tuon järkäleen tutkimiseen ei ihan lyhyt aika riitäkään.

Tietenkin oli pakko kartuttaa värjäyskirjastoa. Tämän Pepa Martinin ja Karen Davisin Värjää uudeksi!  -kirjan tilasin Jujusta. Värjäyspuuhat jäävät luultavasti odottelemaan ensi kevättä ja kesää.

Kun kaipasin pientä hengähdystaukoa nukenteosta, ilmestyi Piitu-open kirja Kerroksia, jota me Piitun kursseilla olleet olimme osanneet odottaakin. Tämäkin kirja oli Jujun kuukaudenkirjana, joten se kolahti postilaatikkoon muutama päivä ennen virallista ilmestymistä. 

Yllättäväss tarmonpuuskassa tartuin toimeen, marssin Snurreen ja hankin langat kietaisurannekkeisiin - ja neuloin ne. Harkko-neulepaitaan hankin langat messuilta Titityyn
osastolta, mutta voi olla, että tässä vierähtää vielä aikaa, ennen kuin saan neuleen puikoille. Edessä on taas kaksi Jyväskylä-viikonloppua ja keskittymistä nukentekoon.

Koska kirjahyllyni on taas täyttynyt, ajattelin tehdä vähän poistojakin. Listaan kirjat (laiskuuttani en viitsi kuvata kansia) tähän, jos vaikka jotakuta kiinnostaisi hankkia kirpparihintaan. Lähettämään en kirjoja rupea (no, jos joku haluaa ostaa monta ja kärsii postimaksut, niin ehkä sitten) , mutta vaihto-operaatiosta voidaan sopia jossain sopivassa solmukohdassa Espoossa tai Helsingissä. Pankaa viestiä, jos kiinnostaa.

Bruce Robertson: Opi piirtämään esineitä. Tammi 1988.
Bruce Robertson: Opi piirtämään puita ja kasveja. Tammi 1988.
Hazel Harrison: Vesivärimaalauksen menetelmät. Wsoy 1994.
Toikkanen - Kananen: Blog by the book. Blogiopas. Tammi 2014.
Mariko Palomaa: Itte tein ja kierrätin. Books on demand 2015.
Favorite Socks. 25 Timeless Designs from Interweave. 2006.
Nancy Bush: Knitting on the Road. Interweave Press 2001.
Lesley Stanfield: Kauneimmat neulemallit. Gummerus 2008.
Habibe Acikgoz: Rohkeasti kaunis. Moreeni 2013.
Vivienne Bolton: Kortintekijän iso ideakirja. Mäkelä 2003.
Louise Riddell: Skräppäyksen käsikirja. Wsoy 2010.
New Quilting. Ultimate Editions 1997.
Angela Besley: Rose Windows for Quilters. 2000.
202 Little Log Cabin Blocks. 1999.
Grete Gulliksen Moe: Tilkku- ja nahkatyöt. Mäkelä 2005.

Lukulistalla: Kaunista koukkuamalla

Sain jo hyvän aikaa sitten Moreeni-kustantamolta arvosteltavaksi Dora Ohrensteinin kirjan Kaunista koukkuamalla. Uutta tyyliä perinteisellä tekniikalla. (Suomennos Sanna Oksanen, Moreeni 2015).

Päivätyö ja nukkemuotoilun opiskelu Jyväskylässä (ja harjoittelu kotona) ovat kaikki vieneet sen verran aikaa ja voimia, että kirja on joutunut odottamaan. 

Kirja on tuhti paketti: on vähän historiaa (ja lisälukemislista, pisteet siitä), koukkuamisen pääsilmukat sekä ohjeet muun muassa lisäämiseen, kaventamiseen ja langan ja värin vaihtamiseen. Perusohjeita seuraa yli 30 erilaista silmukkamallia ja 11 projektia. 

Ohjeet on sekä kirjallisina että kuvina (virkkausmallien tapaan), mikä on hyvä juttu.

Ensin kokeilin perussilmukoita, oikeita silmukoita ja pylväitä. Harjoittelu on selvästi tarpeen, jotta käsialan saisi kohdalleen. Luultavasti ei olisi pahitteeksi, jos tekisi usean mallitilkun eri silmukoilla. Kun ei ole vielä kunnon tuntumaa koukkuun ja käytettävään lankaan, on kireyden säätely hankalaa.

Tämä malli, jossa koukutaan vain oikeita silmukoita ja ristisilmukoita, on mukavan näköinen ja helppo tehdä. Reilun kolmenkymmenen silmukkamallin avulla saa kyllä aikaan tosi monenlaista tekstuuria.

To do -listalla on jo ainakin kaksi koukuttua neuletta:

Tähän iskin silmäni heti: rusettineulospinta näyttää hauskalta ja keveältä. Roikkuvan pitsiosion taidan kuitenkin jättää tekemättä.

Lorelei-pusero näyttää riittävän yksinkertaiselta taidoilleni. Esittelytekstin mukaan tulos on "ilmavaa neulosta, jollaista ei synny millään muulla virkkaustekniikalla". 

Yhdet kivat tossutkin kirjassa on. Ja rasat. Ja vähän muutakin. 

Erityisplussan annan vielä siitä, että vaatteisiin on riittävästi kokoja! Kun ei ole mikään neule- tai virkkausvirtuoosi, on iloinen, kun ei tarvitse pähkäillä kokomuutosten kanssa.

Kaiken kaikkiaan kirja vaikuttaa näinkin vähäisellä tutkimisella oivalta perusopukselta koukkuamisesta - sopii varsinkin niille, jotka tykkäävät kokeilla erilaisia tekniikoita.

Vähän värjäystä ja kuukauden härpäkkeet 3 ja 4

Olen tainnut värjätä kolmena kesänä omassa puutarhatilkussa kasvatetuilla morsingoilla. Löysin mainion ohjeen Riihivillan blogista, ja sen opastamana olen värjäillyt. 

Tulokset ovat olleet vaihtelevia. Jollain aloittelijan tuurilla sain ensimmäisellä kerralla syvimmän värisävyn aikaiseksi. Joka kerta on yhtä jännittävää seurata, syntyykö ilmastuksen aikana sitä sinistä vaahtoa vai ei...

Tällä kertaa tulokset olivat tällaiset:

Kuva on lähinnä suuntaa-antava, sillä sävyt eivät ole aivan oikein. Ylimpänä oleva kerä on mahdollisesti Woolia,  ja siihen väri tarttui aika hyvin. Alempi on Novitan Nordic Woolia ja sen väri jäi melko laimeaksi. 

Lisäksi dippasin kokeeksi jälkiväriin puuvillaharsoa ja siihen tuli varsin miellyttävä, seesteinen sävy. Minulla on vielä vähän morsinkoja jäljellä, jos ehdin, kokeilenkin ehkä harsovärjäystä.

Nukkemuotoiluopiskelun vuoksi en ole ehtinyt tahi jaksanut tehdä juuri mitään muuta. Kuukauden härpäkkeinä saavat toimia vastikään saamani välineet (koska niitä on niin paljon, tällä yhdellä kuvalla hoidan sekä rästiin jääneen heinäkuun että elokuun).

Tadaa, kas tässä:

Mikäli varsinkin nuo värikäsvartiset tuovat mieleen ihan muita kuin kässäaiheisia muistoja, niin ei ihme: ne ovat viralta päässeitä hammaslääkärin työkaluja. Ne saavat nyt uuden elämän nukkemuotoilun parissa. Kiitos välinepatteristoni laajentamisesta kuuluu kälylleni Ullalle, joka on oikojahammaslääkäri.

Nuo oikeanpuoleiset vempaimet tilasin Englannista ja ne ovat ihan oikeasti massan ja saven käsittelyyn tarkoitettuja. Jos homma ei luista, en voi ainakaan sanoa, että ei ole tarpeeksi pieniä välineitä...

Pääneuroosi

Sormet Paperclay-massassa mietin tänä iltana, mikä ihme minut houkutti Nukkemuotoilu-kurssille. En ole kummoinenkaan maalari, kolmiulotteinen hahmotuskykyni on vähäinen enkä ole harrastanut minkäänmoista muotoilua. No, ehkä joskus hurjan kauan sitten olen tehnyt muovailuvahoilla jotain, mutta todisteita ei ole jäljellä...

En osaa selittää. Ensimmäinen kangasnukkekurssi pari vuotta sitten vain oli niin hauska. Sitten tulivat Piitun kurssit ja nyt istun vielä kahdeksana viikonloppuna bussiin ja matkaan Jyväskylään opiskelemaan. 

Tämä pää valmistui ensimmäisenä viikonloppuna kovan ähertämisen jälkeen.

Aloitin melko suuresta päästä (noin 6 cm korkea), koska olin muotoillut aiemmin ainoastaan yhden pään. 

Seuraavana viikonloppuna olivat vuorossa kädet ja jalat ja niiden liittäminen vartaloon.

Liittäminen sujui niin hankalasti, että hetken jo mietin, jääkö nukkeparka tyystin ilman käsiä ja jalkoja. Oma lukunsa oli nuken osien kuljettaminen kotiin - varjelin nukkepussukkaani tarkasti bussijonossa ja koetin katsoa, etteivät ryysijät aiheuttaisi isompaa tuhoa. Nyt on jäljellä vielä maalaamista ja nuken vaatettamista. 

Mutta ei tässä vielä kaikki! Koska muotoilu on minulle niin uusi juttu, päätin, että on harjoiteltava ja yritettävä tehdä pienempää. Maanantai-iltana muovailin kolme päätä: kaksi ensimmäistä painelin takaisin massapalloksi, sillä kummastakin onnistuin söhräämään jonkin kohdan kriittisessä vaiheessa. Kolmannen pään säästin. Se on noin 2,5 cm korkea ja näyttää näin alkuvaiheessa minusta samurailta. 

Eilen onnistuin tekemään jo ensimmäisestä päästä jonkinlaisen. Paino sanalla jonkinlainen. Mitta kolmisen senttiä. Se tuntuu olevan sukua Pääsiäissaaren patsaille. Olin jo aikonut pitää tauon, mutta sitten iski pääneuroosi ja tein tänään kolmannen pään. Edellisten iltojen kokemuksen perusteella arvelin, että tässä vaiheessa on vielä syytä tehdä vähän isompaa. Tulos oli nelisenttinen eikä ihan mahdoton. Ehkä kaikki saavat jossain vaiheessa vartalotkin.

Viikonloppuna voisi tehdä vaihteeksi jotain muuta. Morsingot ovat kasvaneet aika hyvin, ehkä pitäisi vähän värjäillä...

Näyttelyitä ja kiirusta

Elokuu tuli jo ja heinäkuun härpäkekin vielä puuttuu... Mutta kyllä sekin tulee, joskin myöhässä - toivottavasti kuitenkin tämän kuun puolella.

Kiirusta on aiheuttanut tietenkin se, että työt alkoivat. Kun työmatkoihin hupenee julkisilla kesäaikaan kaksi tuntia ja huonommilla keleillä vielä enemmän, ei sitä päivää loppujen lopuksi hitaalle tekijälle kovin paljon jää.

Toinen aikataulutaiteilua aiheuttanut seikka on viime viikonloppuna alkanut Nukkemuotoilun ammatillinen lisäkoulutus. Perjantaina bussilla Jyväskylään ja sunnuntaina takaisin. Tämä toistuu vielä yhdeksän kertaa tämän syksyn aikana.

Mukana on todella taitavia tekijöitä, joiden tekniikkaa olisi kiva ehtiä seurata, mutta  jos rupeaa tuijottelemaan, ei ehdi itse tehdä. Kun on ihan noviisi ja vielä hidas sellainen. Mutta kiinnostavaa oli ja kivaa on se, että mukana on hyvät kässäkaverit Kaarina ja Eija, joiden kanssa olen opiskellut työväenopistossa seitsemän vuotta.

Kurssista myöhemmin lisää, nyt pieni katsaus pariin näyttelyyn.
Hämeenlinnan taidemuseon Martta Wendelin -näyttelystä on ollut useampikin juttu lehdissä, mutta minä suuntasin Hämeenlinnaan enemmänkin Laila Karttusen vuoksi.
Karttusen kirjontamallikirja on ollut hyllyssäni vuosia, ja tuumasin, että kuvakudoksia olisi mukava päästä katsomaan, ei niitä niin usein ole näytteillä.

Museossa ei saanut kuvata eikä korttejakaan ollut. Sähköpostitse kyselin, olisiko mitään kuvia saatavissa ja siellä ystävällisesti käytiin ottamassa kuvat ja lähetettiin minulle. Isot kiitokset Kirsi Soiniselle Hämeenlinnan taidemuseoon:-)

Kaupunki on 1930-luvun alusta, Kolme neitoa vuodelta 1944 ja Tuhkimo vuodelta 1974.

Kuvakudos on minusta kiehtova tekniikka. Vaikka näyttely oli pieni, siihen oli mukavasti valittu töitä eri vuosikymmeniltä. Jos aihe yhtään kiinnostaa, niin näyttely kannattaa ehdottomasti katsoa. Samalla lipulla näkee myös perusnäyttelyn ja laajan Martta Wendelin -kesänäyttelyn. Syyskuun 27.9. asti on aikaa Hämeenlinna-visiittiin, jos nuo näyttelyt haluaa nähdä.

Kuusikymmentäluvulla syntyneelle Vapriikin Revontuli-näyttely on hauska väripläjäys.

Värikkäitä vaatteita katsellessani muistelin koulunaloittamisasuani: apilakuvioinen oranssi housupuku, vihreä lakki ja vihreät kengät ynnä laukku. En ole tainnut soinnuttaa enää myöhemmin asusteita niin sävy sävyyn...