Pikkarainen kortti-ideakurssi

Pidin huolettomalla otteella minikurssin tai pikemminkin ideatuokion Gelli Platen käytöstä korttien teossa työkaverille ynnä hänen ystävilleen.

Olin tehnyt pikaisesti muutaman näytteen kurssia varten ihan vain ideoiden pohjaksi: Ensin telan kanssa huiskitaan Gelli Platelle  väriä, valitaan jokin sapluuna, asetetaan sapluuna levyn päälle, painetaan kevyesti ja otetaan pois ja sitten pannaan paperi/kartonki levyn päälle, painetaan ja katsotaan, mitä tuli.  Jos tuli hyvä, leikataan paperista sopiva pala, liimataan korttipohjaan ja leimataan siihen jokin omaa silmää miellyttävä kuva. Siis vallan simppeliä.

Jos haluaa lisää herkkuja, niin ainahan voi värittää kuvia, lisätä nauhaa ja rusettia tai mitä  nyt mieleen juolahtaakaan.

Väki innostui kokeilemaan värien kanssa niin, ettei kukaan siinä lyhyessä ajassa ehtinyt tekemään kortteja valmiiksi. Eikä se nyt tärkeää ollutkaan, tärkeämpää oli kokeilla itselle uusia juttuja.

Kyllähän siinä huomasi, että ahaa, tuotakin pitää testata paremmin ja tuota ja tuota... Mutta tämä olikin pikkarainen pilotti. Ehkä sitä voisi kehitellä jotain pieniä kursseja, vaikka pieniä tyky-tuokioita.

Kerran vielä

...nämä huivit, kun sifonkiluomuskin tuli valmiiksi ja ulkona voi kuvata. Keskeneräisten ja vielä aloittamatta olevien teelmysten suossa tarpoessa on niin kivaa, kun jotain saa valmiiksikin.

Sifongin reunat surruttelin huolettomasti siksakilla. Kirjomukset ovat yhtä huolettomat.

Ja tässä tämä reikähuivi. En tiedä, kuinka monta palaa käytin näihin huiveihin. Pitänee käydä laskemassa ystävän verhoista, sillä tästä huivista ei enää saa selvää, että koko homma on koottu epämääräisistä palasista.

Tässä huovutusprojektissa HeartFelt Silksin The Palm Washboard osoittautui mainioksi työkaluksi. Kuka tietää, vaikka reikähuiveja tulisi joskus vielä lisääkin.

Ensin tuli verhot, sitten pari huivia

Muutama vuosi sitten tein Luksiassa tekstiiliartesaaniksi opiskellessani ystävälleni töihin verhot käytäväikkunaan. Teemana oli kiviseinä ja sitä mukaillen leikkelin neulahuopaan reikiä ja huovutin sitten koko komeuden harsoon kiinni. 

Verhot onnistuivat melkoisen hyvin ja asiakas on ollut niihin tyytyväinen.

Verhojen tekemisen jälkeen huomasin, että minulla oli materiaalipulma: iso läjä neulahuopatilkkuja... Tiukkaan sullottu tilkkupussi putoili milloin mistäkin kolosesta esille ja muistutti, että jotain tilkuista pitäisi tehdä.

Tartuin viimein toimeen, kun lähdin Espoon työväenopiston Huovutettuja pintoja -kurssille. Olisi ollut mukava kokeilla jotain ihan uutta juttua, mutta ne tilkut vaivasivat mieltäni. 

Joltain kurssilta oli jäänyt tähteeksi sifonkia, ja niinpä huovutin neulahuopatilkkusia sifonkiin, koska väritkin sopivat hyvin yhteen. Tällä erää huivi on vielä kirjontaa vaille valmis.

Tilkkuja kului huiviin aika hyvä määrä, mutta niitä oli vieläkin pussissa vaikka miten paljon. Leena-opettaja kehotti kokeilemaan toisen huivin tekoa niin, että huovuttaisin palaset osittain toistensa päälle, jotta saisin aikaan ilmavan reikähuivin. 

Välillä kyllästys oli iskeä, kun hieroin tilkkusia yhteen, mutta huivi siitä tuli kuitenkin. Kevyt ja oikein sopiva takin alle, kun taas tarvitsee enemmän lämmikettä. Ja mikä parasta: tilkkuja jäi enää muutama pussin pohjalle!

Testasin huivia Berliinin-reissulla, ja hyvä oli. Ja mitä Berliiniin tulee, tässä pieni väläys siitä, miten käy, kun mopo vähän karkaa käsistä:

Museokaupoista piti tietysti hankkia vähän kortteja inspiraationlähteiksi, mutta vaarallisin käyntikohde oli Stempelbar Charlottenburgissa. Siellä oli vaikka mitä mixed mediaan ja art journalin tekemiseen liittyvää. Nettikauppakin heillä on, mutta onhan se aina ihan eri juttu päästä paikan päälle ihmettelemään.