torstai 20. elokuuta 2015

Vähän värjäystä ja kuukauden härpäkkeet 3 ja 4

Olen tainnut värjätä kolmena kesänä omassa puutarhatilkussa kasvatetuilla morsingoilla. Löysin mainion ohjeen Riihivillan blogista, ja sen opastamana olen värjäillyt. 



Tulokset ovat olleet vaihtelevia. Jollain aloittelijan tuurilla sain ensimmäisellä kerralla syvimmän värisävyn aikaiseksi. Joka kerta on yhtä jännittävää seurata, syntyykö ilmastuksen aikana sitä sinistä vaahtoa vai ei...

Tällä kertaa tulokset olivat tällaiset:


Kuva on lähinnä suuntaa-antava, sillä sävyt eivät ole aivan oikein. Ylimpänä oleva kerä on mahdollisesti Woolia,  ja siihen väri tarttui aika hyvin. Alempi on Novitan Nordic Woolia ja sen väri jäi melko laimeaksi. 

Lisäksi dippasin kokeeksi jälkiväriin puuvillaharsoa ja siihen tuli varsin miellyttävä, seesteinen sävy. Minulla on vielä vähän morsinkoja jäljellä, jos ehdin, kokeilenkin ehkä harsovärjäystä.

Nukkemuotoiluopiskelun vuoksi en ole ehtinyt tahi jaksanut tehdä juuri mitään muuta. Kuukauden härpäkkeinä saavat toimia vastikään saamani välineet (koska niitä on niin paljon, tällä yhdellä kuvalla hoidan sekä rästiin jääneen heinäkuun että elokuun).

Tadaa, kas tässä:


Mikäli varsinkin nuo värikäsvartiset tuovat mieleen ihan muita kuin kässäaiheisia muistoja, niin ei ihme: ne ovat viralta päässeitä hammaslääkärin työkaluja. Ne saavat nyt uuden elämän nukkemuotoilun parissa. Kiitos välinepatteristoni laajentamisesta kuuluu kälylleni Ullalle, joka on oikojahammaslääkäri.

Nuo oikeanpuoleiset vempaimet tilasin Englannista ja ne ovat ihan oikeasti massan ja saven käsittelyyn tarkoitettuja. Jos homma ei luista, en voi ainakaan sanoa, että ei ole tarpeeksi pieniä välineitä...





torstai 13. elokuuta 2015

Pääneuroosi

Sormet Paperclay-massassa mietin tänä iltana, mikä ihme minut houkutti Nukkemuotoilu-kurssille. En ole kummoinenkaan maalari, kolmiulotteinen hahmotuskykyni on vähäinen enkä ole harrastanut minkäänmoista muotoilua. No, ehkä joskus hurjan kauan sitten olen tehnyt muovailuvahoilla jotain, mutta todisteita ei ole jäljellä...

En osaa selittää. Ensimmäinen kangasnukkekurssi pari vuotta sitten vain oli niin hauska. Sitten tulivat Piitun kurssit ja nyt istun vielä kahdeksana viikonloppuna bussiin ja matkaan Jyväskylään opiskelemaan. 

Tämä pää valmistui ensimmäisenä viikonloppuna kovan ähertämisen jälkeen.


Aloitin melko suuresta päästä (noin 6 cm korkea), koska olin muotoillut aiemmin ainoastaan yhden pään. 

Seuraavana viikonloppuna olivat vuorossa kädet ja jalat ja niiden liittäminen vartaloon.



Liittäminen sujui niin hankalasti, että hetken jo mietin, jääkö nukkeparka tyystin ilman käsiä ja jalkoja. Oma lukunsa oli nuken osien kuljettaminen kotiin - varjelin nukkepussukkaani tarkasti bussijonossa ja koetin katsoa, etteivät ryysijät aiheuttaisi isompaa tuhoa. Nyt on jäljellä vielä maalaamista ja nuken vaatettamista. 

Mutta ei tässä vielä kaikki! Koska muotoilu on minulle niin uusi juttu, päätin, että on harjoiteltava ja yritettävä tehdä pienempää. Maanantai-iltana muovailin kolme päätä: kaksi ensimmäistä painelin takaisin massapalloksi, sillä kummastakin onnistuin söhräämään jonkin kohdan kriittisessä vaiheessa. Kolmannen pään säästin. Se on noin 2,5 cm korkea ja näyttää näin alkuvaiheessa minusta samurailta. 

Eilen onnistuin tekemään jo ensimmäisestä päästä jonkinlaisen. Paino sanalla jonkinlainen. Mitta kolmisen senttiä. Se tuntuu olevan sukua Pääsiäissaaren patsaille. Olin jo aikonut pitää tauon, mutta sitten iski pääneuroosi ja tein tänään kolmannen pään. Edellisten iltojen kokemuksen perusteella arvelin, että tässä vaiheessa on vielä syytä tehdä vähän isompaa. Tulos oli nelisenttinen eikä ihan mahdoton. Ehkä kaikki saavat jossain vaiheessa vartalotkin.

Viikonloppuna voisi tehdä vaihteeksi jotain muuta. Morsingot ovat kasvaneet aika hyvin, ehkä pitäisi vähän värjäillä...

tiistai 4. elokuuta 2015

Näyttelyitä ja kiirusta

Elokuu tuli jo ja heinäkuun härpäkekin vielä puuttuu... Mutta kyllä sekin tulee, joskin myöhässä - toivottavasti kuitenkin tämän kuun puolella.

Kiirusta on aiheuttanut tietenkin se, että työt alkoivat. Kun työmatkoihin hupenee julkisilla kesäaikaan kaksi tuntia ja huonommilla keleillä vielä enemmän, ei sitä päivää loppujen lopuksi hitaalle tekijälle kovin paljon jää.

Toinen aikataulutaiteilua aiheuttanut seikka on viime viikonloppuna alkanut Nukkemuotoilun ammatillinen lisäkoulutus. Perjantaina bussilla Jyväskylään ja sunnuntaina takaisin. Tämä toistuu vielä yhdeksän kertaa tämän syksyn aikana.

Mukana on todella taitavia tekijöitä, joiden tekniikkaa olisi kiva ehtiä seurata, mutta  jos rupeaa tuijottelemaan, ei ehdi itse tehdä. Kun on ihan noviisi ja vielä hidas sellainen. Mutta kiinnostavaa oli ja kivaa on se, että mukana on hyvät kässäkaverit Kaarina ja Eija, joiden kanssa olen opiskellut työväenopistossa seitsemän vuotta.

Kurssista myöhemmin lisää, nyt pieni katsaus pariin näyttelyyn.
Hämeenlinnan taidemuseon Martta Wendelin -näyttelystä on ollut useampikin juttu lehdissä, mutta minä suuntasin Hämeenlinnaan enemmänkin Laila Karttusen vuoksi.
Karttusen kirjontamallikirja on ollut hyllyssäni vuosia, ja tuumasin, että kuvakudoksia olisi mukava päästä katsomaan, ei niitä niin usein ole näytteillä.

Museossa ei saanut kuvata eikä korttejakaan ollut. Sähköpostitse kyselin, olisiko mitään kuvia saatavissa ja siellä ystävällisesti käytiin ottamassa kuvat ja lähetettiin minulle. Isot kiitokset Kirsi Soiniselle Hämeenlinnan taidemuseoon:-)

Kaupunki on 1930-luvun alusta, Kolme neitoa vuodelta 1944 ja Tuhkimo vuodelta 1974.




Kuvakudos on minusta kiehtova tekniikka. Vaikka näyttely oli pieni, siihen oli mukavasti valittu töitä eri vuosikymmeniltä. Jos aihe yhtään kiinnostaa, niin näyttely kannattaa ehdottomasti katsoa. Samalla lipulla näkee myös perusnäyttelyn ja laajan Martta Wendelin -kesänäyttelyn. Syyskuun 27.9. asti on aikaa Hämeenlinna-visiittiin, jos nuo näyttelyt haluaa nähdä.

Kuusikymmentäluvulla syntyneelle Vapriikin Revontuli-näyttely on hauska väripläjäys.





Värikkäitä vaatteita katsellessani muistelin koulunaloittamisasuani: apilakuvioinen oranssi housupuku, vihreä lakki ja vihreät kengät ynnä laukku. En ole tainnut soinnuttaa enää myöhemmin asusteita niin sävy sävyyn...