maanantai 4. huhtikuuta 2016

Lisää vahaa

Viime viikonlopun vietin taas vahan parissa eli Marko Saarnion vahabatiikkikurssilla Espoon työväenopistossa.

Kurssi oli sillä tavalla fiksusti rajattu, että siellä saattoi tehdä useita noin 50 x 50 senttimetrin kokoisia palasia. Jos joku olisi ryhtynyt tekemään parimetristä kangasta, olisi muilla taatusti palaneet päreet. Luokassa oli neljä vahauspistettä, neljä keittolevyä ja kolme vesipistettä. Vahaus sujui hyvin neljällä vahauspisteellä, sillä niihin mahtui kerralla kuusi tekijää. Oikeastaan ainut varsinainen tulppa syntyi vesipisteiden äärelle, sillä huuhtelua riitti.  Aika tohina oli myös sunnuntaina, kun piti putsata paikat. Ja todella, vaha tarttuu astioihin sangen tehokkaasti. Jos innostun tästä lajista tosissani, hankin kyllä jostain halvalla yhden kattilan pelkäksi batiikkikattilaksi.

Kokeilin vahata sekä siveltimellä että leimasimilla, mutta tjanting jäi tällä erää kokeilematta. Opeteltavaa riittää tässäkin lajissa. Onneksi edessä on kesäkurssi Sirpa Hasan luona:-)


Tässä kokeiltiin ryhmäkaveri Pihlan kanssa keltaista ja punaista. Eli ensin vahaus, sitten keltaiseen värikylpyyn ja sen jälkeen uusi vahaus ja punaiseen liemeen. Aika kiva oranssi tuli.





Ja tässä sitten pelkässä punaisessa kylvyssä käyneet. Ei nyt tullut se punainen, mitä tavoiteltiin, mutta yllätyksellisyys nyt on tavallista värjäyspuuhissa. Ylemmän kankaan vahasin pullasudin avulla, alemmas käytin Blockwallahin puuleimasinta.



Ylläri tuli tästäkin väristä: kuvittelimme, että teimme vaaleansinistä antavan väriliemen... Ylempään koetin vaahtomuovista tekemääni leimasinta, mutta se ei onnistunut ollenkaan. Niinpä lätkin sinne tänne epämääräisiä kuvioita.

Alempi on tehty Blockwallahin leimasimella. Niin kuin näkyy, vahaa tipahtelee herkästi sinnekin, minne ei olisi tarkoitus. Mutta mitäpä tuosta.


Tämä kävi tummansinisessä väriliemessä, vaikkakaan ero ei kuvassa kovin  hyvin näy. Leimasimena pyöreä meikkisieni, josta pystyi käyttämään suurin piirtein puolikasta. Jos olisi halunnut kokonaisen, olisi pitänyt värkätä jonkinmoinen paksunnos tai varsi, jotta sientä olisi voinut dipata ilman palovammavaaraa 120 - 140-asteiseen vahaan.


Mustasta väriliemestä saatiin varsin hyvä musta. Kokeilin tähän opettajan Afrikasta tuomaa puista seepraleimasinta.

Kiva, joskin työläs tekniikka. Ja omat mausteensa tuo tietenkin se, että luokassa puuhaa monta yhtä aikaa. Mutta kurssit ovat aina siitä kivoja, että näkee niin monenlaisia juttuja - jokainen kun tekee  omanlaistaan.

Hello you!

I have noticed I have some visitors abroad - especially from Ireland. I would be very pleased if you leave comment and tell me what would you like to read in English in my blog.  And if you have own blog, tell me the address:-)