tiistai 4. elokuuta 2015

Näyttelyitä ja kiirusta

Elokuu tuli jo ja heinäkuun härpäkekin vielä puuttuu... Mutta kyllä sekin tulee, joskin myöhässä - toivottavasti kuitenkin tämän kuun puolella.

Kiirusta on aiheuttanut tietenkin se, että työt alkoivat. Kun työmatkoihin hupenee julkisilla kesäaikaan kaksi tuntia ja huonommilla keleillä vielä enemmän, ei sitä päivää loppujen lopuksi hitaalle tekijälle kovin paljon jää.

Toinen aikataulutaiteilua aiheuttanut seikka on viime viikonloppuna alkanut Nukkemuotoilun ammatillinen lisäkoulutus. Perjantaina bussilla Jyväskylään ja sunnuntaina takaisin. Tämä toistuu vielä yhdeksän kertaa tämän syksyn aikana.

Mukana on todella taitavia tekijöitä, joiden tekniikkaa olisi kiva ehtiä seurata, mutta  jos rupeaa tuijottelemaan, ei ehdi itse tehdä. Kun on ihan noviisi ja vielä hidas sellainen. Mutta kiinnostavaa oli ja kivaa on se, että mukana on hyvät kässäkaverit Kaarina ja Eija, joiden kanssa olen opiskellut työväenopistossa seitsemän vuotta.

Kurssista myöhemmin lisää, nyt pieni katsaus pariin näyttelyyn.
Hämeenlinnan taidemuseon Martta Wendelin -näyttelystä on ollut useampikin juttu lehdissä, mutta minä suuntasin Hämeenlinnaan enemmänkin Laila Karttusen vuoksi.
Karttusen kirjontamallikirja on ollut hyllyssäni vuosia, ja tuumasin, että kuvakudoksia olisi mukava päästä katsomaan, ei niitä niin usein ole näytteillä.

Museossa ei saanut kuvata eikä korttejakaan ollut. Sähköpostitse kyselin, olisiko mitään kuvia saatavissa ja siellä ystävällisesti käytiin ottamassa kuvat ja lähetettiin minulle. Isot kiitokset Kirsi Soiniselle Hämeenlinnan taidemuseoon:-)

Kaupunki on 1930-luvun alusta, Kolme neitoa vuodelta 1944 ja Tuhkimo vuodelta 1974.




Kuvakudos on minusta kiehtova tekniikka. Vaikka näyttely oli pieni, siihen oli mukavasti valittu töitä eri vuosikymmeniltä. Jos aihe yhtään kiinnostaa, niin näyttely kannattaa ehdottomasti katsoa. Samalla lipulla näkee myös perusnäyttelyn ja laajan Martta Wendelin -kesänäyttelyn. Syyskuun 27.9. asti on aikaa Hämeenlinna-visiittiin, jos nuo näyttelyt haluaa nähdä.

Kuusikymmentäluvulla syntyneelle Vapriikin Revontuli-näyttely on hauska väripläjäys.





Värikkäitä vaatteita katsellessani muistelin koulunaloittamisasuani: apilakuvioinen oranssi housupuku, vihreä lakki ja vihreät kengät ynnä laukku. En ole tainnut soinnuttaa enää myöhemmin asusteita niin sävy sävyyn...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti