Kuukauden härpäke

Käsityöystäväni tuntevat viehtymykseni erilaisiin käsityön tekemiseen liittyviin välineisiin, joita kutsumme härpäkkeiksi. Yleensä härpäkkeet liittyvät johonkin tiettyyn tekniikkaan tai ovat muuten vain käteviä (no, eivät aina) apuvälineitä.

Päivänä muutamana olin liikkeellä Helsingissä ja ohi kulkiessani päätin pistäytyä Fidassa, jossa en ollut aiemmin käynyt. Ajatuksena ihan vain silmätä, löytyisikö jotain ylitsevoittamattoman sopivaa esimerkiksi tilkkutöihin. Kiertelin myymälässä ja - siinä se oli! Ei kangas, mutta sen sijaan pieni paperiprässi. En tosiaankaan ollut etsimässä paperiprässiä, joten ensin ohitin sen. Ja menin sitten katsomaan uudestaan. Jäin pohtimaan.

Mutta niin siinä kävi, että en mitenkään voinut jättää sitä ostamatta, koska hinta ei ollut hirveä, 9,50 euroa. Nyt puuttuu vielä viira (sen on mieheni luvannut minulle tehdä) ja kuivatushuovat. Jos ken tietää, minkälaiset huovat paperiprässi tarvitsee, voi kernaasti panna viestiä ja kertoa minulle. Pienet paperikokeilut sopisivat mainiosti kesäpuuhaksi.

Siivoaminen kannattaa aina

Niin minulle on sanottu. Ja joskus sen huomaakin - ainakin silloin, kun saa itsensä niin hyvin liikkeelle, että hyllyistä ja nurkista lähtee tavaraa oikein kunnolla.

En ole varsinainen kirppiskävijä, sillä pahoin pelkään, että löytäisin lisää tavaraa, jota ihan varmasti voi vielä käyttää johonkin. Itseni tuntien menen Kierrätyskeskukseen tai kirpparille etsimään jotain täsmätavaraa, jota tarvitsen heti johonkin projektiin.

Muutama kuukausi sitten naapuri rupesi puhumaan pihakirppiksestä. Innostuttiin sen verran, että ehdotettiin kirpparipäiväksi Siivouspäivää, koska silloin väki on liikkeellä ja ehkä saattaisi eksyä meidänkin kaukaiselle kulmallemme. 

Niinpä otettiin tähtäimeksi 23.5. Tein ensin itsekseni hyökkäyksen käsityötarvikkeitteni arkistojen aarteisiin ja lajittelin, pussitin ja hinnoittelin tavarat hyvissä ajoin. Sitten käytiin yhdessä miehen kanssa käsiksi lautapeleihin sekä lasten- ja nuortenkirjoihin. Varsinkin kirjoja kertyi hurja määrä kiertoon (ja niitä sentään säästettiinkin melko paljon). Tunnustan syyllisyyteni, sillä minä niitä joululahjakirjapinoja olen hankkinut.

Kun määräpäivä läheni, kävi ilmi, että naapuri ei ehdikään mukaan. Niinpä saimme kunnian olla tiettävästi ensimmäiset meidän kulmallemme, jotka ovat panneet putiikin pystyyn Siivouspäivänä. Eikä koko asuinalueella ollut kuin kaksi muuta myyntipaikkaa, joten vähän huoletti, tuleeko koko touhusta mitään, varsinkin kun mainostus oli jäänyt aika vähäiseksi.

Mies kokosi pöydät ja suunnitteli, miten ne kannattaa pihalle asetella. Kun sade loppui sopivasti, hän kantoi sinne myös penkkejä ja päivänvarjot. 
Tuli hienon näköistä! 

Neljän tunnin myyntirupeama sujui leppoisasti ja asiakkaita kävi odottamattomankin mukavasti. Koko projekista jäi hyvä mieli ja vähän eurojakin. Päätavoite oli saada tavara kiertoon, joten jokainen euro oli sen päälle bonusta. 

Kivi, silkki, pellava

Olen aika tavalla hurahtanut tekstiilitaiteen näyttelyihin. Menen katsomaan, jos suinkin voin - ja huomaan ajoissa. Helena Kaikkosen näyttelystä Päiviä ja öitä  Galleria Kajasteessa oli maininta Helsingin Sanomissa. Onneksi oli, onneksi huomasin. 

Herkullisia värejä, lempeitä muotoja. Pellavaa, silkkiä, paperia, silkkisamettia, lyöntimetallia. Töitä katsellessa tuli hyvä mieli, niitä olisi voinut katsella kauan. Kannattaa käydä katsomassa näitä pohjoisen tekstiilitaiteilijan töitä.

Välillä valmista - sisällä ja puutarhassa

Ainaisten kesken olevien projektien keskellä on piristävää ja palkitsevaa, kun jotain saa valmiiksikin välillä.

Viljelylaatikoissa ei tietenkään ole vielä katsottavaa, mutta yrttimaa näyttää lupaavan hyvinvoivalta. Ja takaoven viereen kiinnitettiin tänään yrttikeinu: on hauska ajatella, että voi vain avata oven ja napsaista ensimmäiset yrtit jo siitä ovenpielestä.

Muutama päivä sitten valmistui viimein varjoneuleella tehty tyyny. Tekniikka ei ole vaikea, mutta vaatii silti keskittymistä. Sain purkaa aika monta kertaa teelmääni, mutta nyt se on valmis ja jo uudessa kodissaankin. En saanut kovin hyvää kuvaa, mutta tuo yläviistosta otettu kuva kertonee jo jotain. Piitun kurssilla opittiin tämäkin:-)

Tänään sain valmiiksi Orbit-huivini. Langan ostin jo aikoja sitten Snurresta. Snurre on mukava ja sympaattinen kauppa, josta on tullut lempilankakauppani. Kun kauppa muutti Malminrinteeseen, olin harmissani. Yksi työmatkani iloja oli nimittäin ollut katsella Surren ikkunaa ja miettiä, mitä kaikkea kivaa voisi tehdä, kun saisi ensin edes vähän vajennettua lankavarastoaan...

Kässäkirjahamsteri odottaa syksyä

Syksyssä on puolensa ja voi sitä ihan pikkuisen ajatella jo nyt, kun selailee kustantajien katalogeista uusia kässäkirjoja. Ensi syksy ei vaikuta hullummalta kässäkirjasyksyltä: erityisesti Moreenilta tulee monta kiinnostavan oloista kirjaa. Aloitetaan kustantajien neulekirjoista.

Sukkakirjoja Moreenin luettelossa on peräti kolme. Niistä odottelen erityisesti Puikkomaisteri Tiina Kaarelan kirjaa Puikkomaisterin sukkakirja ja Anna-Karoliina Tetrin kirjaa Perinteiset villasukat. Pirjo Iivosen  Unelmien silmukat. Haaveista sukiksi -kirjasta kerrotaan, että "ohjeet ovat keskimäärin varisn haastavia", joten  voi olla, että se menee kirkkaasti kykyjeni yli. Pitää sitä silti ainakin selailla.

Saumattomia neulepaitoja voi ensi syksynä neuloa peräti kahden kirjan opeilla: Moreenilta tulee virolaisen Anna Verschikin kirja Saumattomat neuleet ja Minervalta Tuulia Salmelan Neulo saumattomasti ylhäältä alas. Istuvat hihat uudella tekniikalla.

Olen niin hidas neuloja, että pysyn tavallisesti puikkoineni pienten neuleiden parissa, mutta nyt olen päättänyt ainakin yrittää villapaitaa, koska oma ope Piitu Nykopp julkaisee kirjan Kerroksia. Kirjan kustantaa Tammi.

Atenalta puolestaan ilmestyy Helga Isagerin Neuleiden neljä vuodenaikaa.

Olen pitkään suunnitellut opettelevani neulakinnastekniikan ja hankkinut neulankin (tai pari...), mutta opettelu on jäänyt aikeeksi. Pystyisiköhän sen oppimaan pelkän kirjan perusteella? Syksyllä Moreeni julkaisee Mervi Pasasen kirjan Yhdellä neulalla. Neulakinnastekniikka tutuksi. Jos yrittäisi vaikka joululomalla, ehtii tässä vielä harkita;-)

Gelli-päivä piristää

Oli sovittu käsityöystävän kanssa Gelli Plate -päivä hyvissä ajoin, etteivät sopivat lauantaipäivät ehdi täyttyä. Ennen kuin päästiin vauhtiin, pöytä oli vielä järjestyksessä.

Tietenkään järjestys ei pysy kovin pitkään, kun telat, värit ja muut välineet ovat käytössä ja väripapereita syntyy.

Värien kanssa leikkiminen ja erilaisten kokeilujen tekeminen  oli hauskaa kuin mikä ja tuplasti hauskempaa yhdessä.

Annariinan väripapereita...

...ja lintunen.

Perhonen on kauniin unenomainen. Kerroksia lisäämällä kuviin saa jännittäviä yllätyksiä.

Aika monta kerrosta näihin omiinikin tuli: kun jokin ei miellytä, voi aina koettaa lisätä uuden väripesun...

Kokeiluja langoilla, näitä voisi tehdä enemmänkin.

Peura sinisessä metsässä.

Ryhtymisen vaikeudesta

Viime viikolla postilaatikkoon tupsahti uusi Taito ja langat Päivi Eerolan suunnittelemaan laukkuun - Päivin käsin värjäämät. Tekisi mieli ryhtyä heti toimeen, mutta kun Orbit-huivikin on vielä kesken. Ja kahdet rasat. Ja lautanauha. Ja kokeiluloimi kangaspuissa... 

Katselen blogeista ihaillen niitä, jotka tekevät isoja neuletöitä ja siinä välissä kaikkea muutakin, niin kuin esimerkiksi Neulova Narttu. Tai jotka kokeilevat kaikenlaista ja saavat valmista aikaan. Viimeksi katselin Jokkemaan hauskaa liito-oravaa, ja mietin, mistä saisin pontta ryhtyä toimeen enkä vain listaisi kaikkea, mitä haluaisin tehdä. 

Muutama viikko sitten järjestelin käsityöhuonettani ja inventoin kirpparikasseihin muun muassa ison läjän lankoja ja kaikenlaista muutakin tavaraa. Nyt toivon, että Siivouspäivänä 23.5. joku tulisi ostamaan tavarat hyvään kotiin. Uskottelen itselleni, että kun liiat tavarat ovat pois, minusta tulee toimeliaampi;-)

Onnea Greta

Minulla on kaksi ihanaa kummityttöä. Ikäeroa heillä on 28 vuotta. Nuorempi, Greta, täyttää tänään vuoden ja saa lahjaksi omin käsin tehdyn kangasnuken. 

Nyt harmittaa, että vanhemman kummitytön ollessa pieni olin vielä alakoulunopettajan vahvistaman en-osaa-käsitöitä -ajatuksen vallassa. Ei tullut mieleenkään, että olisin uskaltautunut nuken tekoon.

Ehkä ei ole liian myöhäistä, ehkäpä voisin tehdä vanhemmalle ihanalle kummitytölle taidenuken...