Nukkeja Fiskarsissa

Nukkeviikonloppu Fiskarsissa viikkoa ennen juhannusta oli melkoisen tiivis. Vaikka nuken osat olivat valmiina, riitti töitä. Varsinkin kun tekemäni nuket voi laskea yhden käden sormilla.

Tästä aloitettiin. Piitu oli järjestänyt kaiken valmiiksi, ei tarvinnut kuin istua paikoilleen ja aloittaa.

Kaarina, Pipsa ja Kirsi tekevät hiuksia nukeille paperinauhasta. 

Omalle Jane Eyre -nukellani on tukka päässä ja ylä- ja alakroppa yhdistettynä. Mutta aika oudolta nukke vielä näyttää ilman maalattuja kasvoja.

Kirsin nukke saa mustat kutrit. Hieno pitsikoristeinen mekko on vielä kesken.

Pipsan nukelle tulee hieno mekko. Ei uskoisi, mitä kaikkea talouspaperista saa laminoimalla aikaan.

Piitu-opettaja seuraa Ailan ja Kirsin maalaustyötä.

Nuken ilme muuttuu aika tavalla, kun silmät ja kulmat on maalattu. Mutta ei ole helppoa maalata pientä, kun ei ole muutenkaan mikään maalari.

Valmiit nuket. Kirsin nuken hameessa oli niin paljon maalattavaa, että käsien kiinnitys jäi kotihommiksi. Niin kuin näkyy, samasta lähtökohdasta syntyy ihan erinäköisiä nukkeja.

Siinä hän nyt on, Jane Eyreni korvakoruineen kaikkineen. Nyt pitäisi vielä keksiä, mihin se kotona panen.

Verhoprojektia ja härpäkkeitä

Pitkään vireillä ollut verhoprojekti nytkähti käyntiin, kun mies asensi kodinhoitohuoneeseen verhotangon. Kaapin oven vuoksi mikään tavallinen verhotanko ei käynyt, joten tanko oli tehtävä rimasta ihan itse. 

Kun kerran tanko oli paikoillaan, tuumin, että oli ryhdyttävä toimeen - materiaalitkin olivat olleet jo valmiina ties kuinka kauan. Samalla oli mahdollista kokeilla uutta härpäkettä. Joten olkaa hyvä, tässä postauksessa esitellään kesäkuun härpäke.

Verhoksi olin hankkinut oranssia sideharsoa, johon aioin huovuttaa kuvioita

Ja sitten kokeilemaan härpäkettä.

Tämä työväline teki pitkän ja ilmeisesti mutkikkaan matkan Minnesotasta Espooseen. Prosessin aikana ennestäänkin horjuva uskoni postin asiakaspalveluun romahti pohjalukemiin. Olin jo luopunut toivosta ja ehtinyt tehdä luottokorttilaskusta reklamaation, kun paketti putkahti postilaatikkoon. 

Kokeilin nyt härpäkettäni ensimmäisen kerran. Vaikuttaa lupaavalta, mutta vaatii enemmän testausta. Olin niin ponnekas, että huovutusrupeamaa seuranneena yönä heräsin siihen, että oikea käsivarsi oli kipeä kuin mikä. Pitkään käyttämättä olleet lihakset ja epäergonominen lattialla kontallaan huovuttaminen vaativat veronsa...

Huovutuksesta (jota olisi kyllä voinut tehdä pidempäänkin ja paremmin) olen nyt edennyt kirjontaosuuteen. Vie varmaan vielä tovin, ennen kuin saan verhon paikoilleen. Voiton puolella kuitenkin olen.