Nyt kuitenkin pieni ryhdistäytymisliike, viimeinkin.
Toimeliaaan ja taitavan Mervi Pasasen Yhdellä neulalla. Neulakinnastekniikka tutuksi -kirjaa odottelin innokkaana. Ajattelin, että jospa kuitenkin pystyisin opettelemaan neulakintaan teon kirjan avulla.
En pysty. Ei tule mitään. Saattaa olla, että onnistuin loppujen lopuksi tekemään aloituksen oikein, mutta kun sen jälkeen kehotettiin valitsemaan käytettävä pisto, olin jo sekaisin. En syytä kirjaa, neulakinnastekniikka nyt vain on sellainen tekniikka, jota varten minun täytyy saada kädestä pitäen -opetusta. Odottelen siis kurssia, jos vaikka ensi keväänä tärppäisi...
Sitten kun osaan tekniikan, voisin tehdä kirjasta vaikka kansikuvaa komistavat kirjavat kintaat. Ja on siellä monta muutakin mukavaa ohjetta. Kirja ilmestyi jo viime vuonna ja kustantajan sivujen mukaan on loppuunmyyty. Kädentaitokirjoista ei ihan miljoonapainoksia oteta, joten jos jokin kirja vaikuttaa ehdottoman mieluisalta ja tarpeelliselta, se kannattaa hankkia heti.
Kun pitkän ja hartaan harkinnan ja kipuilun jälkeen pystyin tarttumaan vanhaan kirjaan ja ottamaan sen uusiokäyttöön, olen katsastellut, minkälaisia ohjeita ja vinkkejä vanhojen kirjojen kanssa puuhailuun on tarjolla. Katri Oikarisen Luo aarteita vanhoista kirjoista
on hauska kirja, jossa on ohjeita pienistä koristeista huonekaluihin asti.
Dekkarien ystäville varmaankin olisi mieleen salaovi tai ainakin salakaappi. Leijuva hylly olisi kiva - ja aika moni muukin kirjan projekti. Kun vain olisi tilaa!
Onneksi kirjassa on myös pienempiä projekteja. Kokeilin helmitimanttia, koska minulla on melko iso varasto kirjansivuja kirjarasioitten kaiverruksen jäljiltä.
Kirjassa oli käytetty puuhelmiä, mutta huomasin, että kirkkaat lasihelmet näyttivät timantissa yllättävänkin hienoilta. Tosin olin taas hätäinen ja käytin liian isoja helmiä. Mutta kokeillessa oppii. Näitä koristeita voisin tehdä lisääkin.
Tartun sisustuskirjoihin arvellen, koska ne varsin usein esittelevät sellaisia unelmia, joihin joko ei ole ikinä varaa tai jotka eivät muuten vain miellytä. Ritva Tuomen ja Susanna Uusitalon Käsityöläisten kodit -kirja sen sijaan innosti, koska arvelin, että näistä kodeista löytyisi enemmän kirjoa kuin sisustuskirjojen kodeista yleensä.
Ja mukava kirjaa olikin selailla ja lukea, sen verran erilaisia kodit ovat. Bonuksena kirjassa oli jokaiselta käsityöläiseltä jokin pikku projekti. Kaikki eivät ihan kolahtaneet, mutta joukossa oli sentään monta, joita voisi kokeilla.
 |
| Eeva Tarkio (Rautaharakat) ohjeella pääsee tekemään näppärän koukun. |
 |
| Ehkä pitää istuttaa lisää raparperia, jotta san voi käyttää värjäykseen. Tätä Ritu Kokkolan (Sirinä-design) raparperietsausohjetta kokeilen kyllä ensi kesänä. |
 |
| Pisankamunia tekisi taas mieli värjätä. Kirjassa on tämä Sirpa Hasan ohje. Ei ole tajuttoman vaikeaa, mutta vakaata kättä pitää treenata, jos haluaa täsmällistä jälkeä. |
