Tänään kuitenkin seisoin haarukkanyöriä tehden (kädet toimettomina olisi ollut tylsää ja kännykän näpelöiminen epäkohteliaan oloista) pikku kojussani Syys-Matin markkinoilla Espoon tuomiokirkon mäellä. Olin ajatellut pyytää miestäni ottamaan kuvan, jossa olen ns. toimessa, mutta se unohtui kojua purkaessa. Varpaitanikin jo palelsi.
Kojuni on mielestäni hieno, ihan omanlaisensa. Mieheni näki vastaavanlaisen Mathildedalissa, otti kuvan ja rakensi kojun. Ei ollut toista samanlaista!
Lähdin markkinoille sillä mielellä, että kaikki yli paikkamaksun (50 euroa) on plussaa. Sisareni varasi kuvien perusteella myytävistäni sen verran, että pääsin plussalle jo markkinoiden aattona;-)
Ensimmäisen kaupan tein kolmen euron sormuksesta. Pikku tyttö sai valita itse värin ja hän valitsi keltaisen sormuksen.
Muuten mitkään sormukset eivät menneet kaupaksi, eivät nämä nopeasti tehdyt eivätkä sen paremmin mosaiikkisormukset. Yksi asiakkaista tuumi, että on vähän hankala ostaa sormuksia, kun alkaa olla kylmä eivätkä isot sormukset mahdu käsineisiin. Hyvä huomio, jota en tullut ajatelleeksi, kun koruja väsäsin.
Mosaiikkiriipuksia meni kaupan jokunen, samoin munankuorimosaiikkiriipuksia. Kiiltokuvarintakoruja ei mennyt kaupaksi lainkaan, ne taidan purkaa ja tehdä jotain muuta.
Kortteja meni kaupan kymmenkunta. Niiden vastaanottoa jännitin, joten olin kovin ilahtunut, kun muuan rouva tuumi tarkkaan ja valitsi kaksi korttia, joille oli jo saajatkin valmiina. Oli kaivannut jotain erikoista syntymäpäiväkortiksi. Toinen rouva osti useamman ja pohti, malttaako edes lähettää kortteja. Kyllä lämmitti tekijän mieltä.
Kaikkein hellyttävin asiakas oli ehkä siinä kymmenen korvilla oleva tyttö, joka ihastui vanhasta kirjasta tekemääni siniseen lintukoristeiseen rasiaan. Äiti oli sitä mieltä, että ostosta kannattaisi harkita. Tyttö kuitenkin halusi käyttää rasiaan omaa rahaansa ja sai kuin saikin ostaa rasian. Selvä sukulaissielu, sillä rasia oli omakin suosikkini.
Vaikka markkinahommiin paloi kaikkineen melko tavalla aikaa, ei kaduta. Ja oli mukavaa, kun ystävät tulivat paikalle juttelemaan ja kannattamaan:-) Oli hyvä päivä. Ja nyt kässähuonekin on pitkästä aikaa siinä kunnossa, että sieltä ehkä löytääkin jotain...
