Voihan käpy!

Olen kokeillut käpyilyä kerran. Tulokset eivät olleet kehuttavia, sillä en millään ilveellä saanut sormiani oikeaan rytmiin. Tuntui siltä, että käpypitsin teko ei ole minun juttuni.
Kuvassa ensimmäiset ja ainoat kokeiluni.

Miettiessäni juttuaiheita leipätyöni äärellä keksin, että Kauniasten kansalaisopistossa on tänä keväänä käpypitsikurssi, jonka vetää Risto Lindholm. Hän on kääntänyt suomeksi kolme käpyilykirjaa, joista uusin, Koruja käpyilemällä ilmestyi viime vuonna. Tuumasin, että eiköhän miestä pitäisi vähän haastattaa, käpyily kun ei ole ihan joka miehen juttu (jos ei joka naisenkaan, sen puoleen). 

Hänellä oli mukanaan kaikenmoisia pieniä käpyiltyjä ihanuuksia. Sain valita muutamasta muistoksi itselleni yhden, ja koska ensi vuoden puolella on perhepiirissä tulossa häät, valitsin tietysti sydämen, kuinkan muuten. Tällaista jälkea saa aikaan pienellä kävyllä ja langalla, kun osaa.

Ja niinhän siinä kävi, että minussa asuva pieni kirjahamsteri alkoi etsiä netistä, josko kuitenkin löytyisi jostain se loppuunmyyty Käpypitsi-kirja. Jos ei löydy, niin lainaan kirjastosta. Pakko kokeilla vielä, ihan pakko.

Päivemmällä iski töissä ilkeä päänsärky ja punnitsin mielessäni, lähdenkö Kansallismuseon Neulontakahvilaan vai en. Siellä oli vapaavirkkausta esittelemässä Johanna Seppä, jonka blogeja seuraavat tuntevat blogista jokkemaa.blogspot.fi. Päätin mennä, edes hetkeksi. 

Sen verran päänsärky vaivasi, että istuin, kuuntelin ja katselin hiljakseni enkä alkuun tahtonut saada minkäänmoista virkkuuta alkuun, vaikka olin kaapannut kotoa kiireessä mukaan pari lankakerää ja koukun (vähän tiukkakierteisempi lanka olisi tosin ollut paljon mukavampi).

Kun ei jaksanut ajatella, niin vapaasti virkkaaminen lähti ihmeen hyvin liikkeelle. En jaksanut laskea, en suunnitella, kunhan virkkailin jokseenkin ajattelematta. Paljon en saanut aikaan, mutta jostainhan on aloitettava, teki mitä tahansa.

Mikähän tästä mahtaisi tulla? Jokin outo eläin? Huivi? Taidan tosin jättää tämän pieneksi kokeiluksi. Mutta voisin kyllä apinoida tämän idean ja muokata sen omaan käyttöön: voisin ruveta virkkaamaan kokoushuivia! Joka viikko ottaisin viikkokokousaamuna vaikka kaksi eriväristä kerää ja virkkaisin niistä huivia. Ehkä jotain koristettakin voisi lisätä mielen mukaan. Täytyy kai hankkia myös mustaa lankaa, sitä minulla ei taida olla...