Lukulistalla: 100 kudottua ruutua + kuukauden härpäke 6

Joskus kevätpuolella keksin jostain blogista kudontakehyksen. Mitenkään hankalaa sellaisen teko ei toki ole, mutta miten nyt sitten tulinkin taaas härpäkkeen tilanneeksi. Kun se oli niin näpsän kokoinen - ja kun olen tunnetusti innostunut kokeilemaan...

Huomasin jo tuolloin, että aiheesta olisi kirjakin. En viitsinyt tilata, koska arvelin, ettei siinä nyt voisi olla mitään hurjan kiinnostavaa. Sitten huomasin, että se tulee Moreenilta suomeksi ja innostuin. Sain kirjasta arviokappaleen ja kas, sepä ei ole ollenkaan hassumpi.

Kirjassa on ohjeet kehyksen rakentamiseen, joten nikkarointihenkiset voivat ryhtyä toimeen. Sen jälkeen annetaan ohjeet kolmin- ja kaksinkertaisen loimen luomiseen ja kutomiseen. Ja sitten on vino pino ohjeita: peruspalttinan lisäksi on raesidosta, ruutua, raitaa, siksakkia ja ties mitä muuta.

Kehyskudonta on varsin helppoa, mutta niin kuin aina, oman käsialan ja erilaisten lankojen kanssa taiteilu vaatii harjoittelua.

Kuvassa on palttinatilkku huovuttuvasta langasta, tweed-tyyppisestä ja tuollaisesta peruslangasta, josta olen tainnut neuloa kaulahuivin joskus. Huovuttuva lanka on kehyskudonnassa hieman kenkkuileva, varsinkin jos purkaa teelmäänsä. Jahka teen useampia tilkkuja kyseisellä langalla, aion myös huovuttaa tilkut pesukoneessa ja katsoa, minkälaisia niistä tulee.

Kun ohjeita kerran oli, piti toki kokeilla jotain muutakin. Kohoruutu näkyisi paremmin, jos olisin käyttänyt kahta lankaa, mutta saa siitä käsityksen näinkin.

Laskujen kanssa pitää olla tarkkana, muuten kuvion kanssa menee helposti sekaisin. Toisaalta tilkku on sen verran pieni, ettei uudestaan tekemisessäkään mahdottoman kauan mene aikaa.

Jotain hieman erilaistakin piti kokeilla ja valitsin kukonaskeleen. Tarkkuutta vaati tämäkin, mutta tulos on aika  hauskan näköinen.

Villalankojen jälkeen päätin kokeilla jotain muuta lankaa ja valitsin pellavan. Villan pieneen joustoon jo tottuneena kieputin loimen liian kireälle ja kutominen oli hivenen hankalaa. Hankaluudesta huolimatta pidin erityisesti tästä pellavatilkusta ja mietin jo vähän jatkosuunnitelmia.

Kirjassa on laaja tilkkugalleria, joissa on leikitelty erilaisilla väreillä ja värikontrasteilla. Gallerian kuvista näkee hyvin osviittaa, miten eri värit käyttäytyvät sekä yhdessä että erilaisissa sidoksissa. Mallitöitäkin on muutama, mutta mallitöitä hyödyllisempinä pidän ohjeita ja tuota galleriaa.

Tietenkin ilman tätäkin härpäkettä ilman voi elää, mutta innostuin kyllä kehyksestä, kun kokeilin kirjan ohjeita. Arvelen, että siitä on hyötyä nimenomaan kokeilujen tekemisessä ja kun ideat alkavat pulputa, saatan tehdä tilkuista jotain isompaakin.