Nukkehommia

Mihin aika livahtaa? Kun olisi aikaa kirjoitella blogia, huomaa ettei olekaan tarvittavia kuvia. Eikä niitä kannata ottaa iltamyöhällä. Pitäisi siis muistaa kaivaa kamera ja kuvattavat esiin viikonloppuna tai etätyöpäivänä. Joskus olenkin työjuttuja naputellessani havahtunut ikkunasta kurottavaan yllättävään valonsäteeseen ja jättänyt toviksi työt sikseen ja ottanut kiireesti jokusen kuvan.

Nukkekurssi lähestyy uhkaavasti loppuaan, enää on jäljellä kaksi kokoontumiskertaa Jyväskylässä. Nyt on ollut useamman viikon tauko, mikä tarkoittaa sitä, että pitäisi saada jotain edistymäänkin.

Tarmonpuuskassani tein rivakkaan tahtiin valmiiksi elokuussa kesken jääneen Nappiladyn.
Istuin oli tuolloin vielä mietinnässä, mutta käydessäni lelukauppa Tingelingissä löysin sieltä aika mukavan tuolin. Sitä pitää vain tuunata - harkitsen minikokoisia neulegraffiteja.

Nukkemuottien valmistelu oli hermoja raastavaa puuhaa aloittelijalle, ja valu jännitti tolkuttomasti. Tuleeko siedettävä nukkeaihio tai edes ehjä? 

Suureksi helpotukseksi päät onnistuivat hyvin ja kädet kohtalaisesti. Jaloista tuli kamalat, koska en ollut osaanut petata niitä hyvin.  Jalkamuotti lensikin roskiin.

Savimalline kärsi loppujen lopuksi kovia ja siltä irtosi rintalasta ja osa kaulaa. Se oli tehtävänsä tehnyt, mutten raaskinut heittää sitä pois ainakaan vielä.

Siinä se möllöttää kasvot alaspäin ja jännitys on kova: onnistuuko vai ei?

Onnistui, onnistui! Mikä helpotus, iso työ, tuska ja pakerrus ei ollut turhaa, tästä päästiin jatkamaan muottiin valua.

Kun paperimassapäät olivat kuivuneet, oli kiinnostavaa huomata, että erilaiset massat tuottivat kuivuessaan erilaisen tuloksen. Toinen kutistui yllättävänkin paljon.

Posliinipäiden kanssa työskentely hermostutti aluksi niin paljon, että tuskin uskalsi hengittää. Tässä vaiheessa päät (ja jäsenetkin) ovat vielä ehjiä, mutta vielä on maalausvaihe jäljellä...

Tässä paperimassapäät melkein valmiiksi maalattuina. Aloin työstää punapäätä eteenpäin. Kerran nukke putosi maahan ja käsi katkesi. Sen sain liimattua hyvin. Sitten murtui selkäpuoli. Onneksi senkin sai korjattua. Ja pukuhan peittää paljon.

Siinähän nyt on, pitsipukuinen Olivia van Tassel. Hienon tuolin sain ostaa Ailalta.