Terveisiä kanaalin varrelta

Liki viiden päivän reissulla Amsterdamissa ehtii aika paljon. Jos nilkka ei olisi alkanut valittaa, olisi ehkä ehtinyt vielä enemmän. Ensikertalaisina katsastettiin osa matkaoppaiden (jotka olivat hirveän tylsiä) suosituksista, kuten Rijksmuseum ja Van Gogh -museo. Punaisten lyhtyjen alue jätettiin väliin. Kukkatori ei tähän vuodenaikaan ole mikään ihmejuttu, ellei saa erityistä innoitusta kukkasipuleista.

Kädentaitopuolelta suosittelisin ehdottomasti museota, jota ei kovin paljon mainosteta: Tassenmuseum Hendrijke eli Museum of Bags and Purses. Esillä on yli 4 000 käsilaukkua, salkkua, lompakkoa ja kukkaroa. Myös materiaalien ja tekotapojen kirjo on melkoinen.

Rijksmuseumissa puolestaan on syyskuun lopulle näyttely New for Now, joka käsittelee muotilehtien esikuvia aikana ennen valokuvia. Kiinnostava sekin.

Rijksmuseum on niin iso, ettei sitä jaksa kerralla sulattaa. Kun vielä käytiin Haagissa Mauritshuis-museossa, oli sellainen olo, että on vietetty melko tavalla aikaa 1600-luvun kultakaudella. 

Haagissa tutustuttiin myös M. C. Escheriin. Mauritshuisia mainostetaan kovasti (ja onhan siellä Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru, joka on hieno), Escheriä aika niukasti. Mutta jos käsityskyvyn pyörälle paneva grafiikka yhtään kiinnostaa, kannattaa käydä katsomassa. Sitä paitsi palatsissa on vallan vinkeät kattokruunut, jotka on tehnyt  Hans van Bentem.

Kahden museon päivävauhti tuntuu olevan minulle ehdoton maksimi. Haagissa olisi ollut enemmänkin katsottavaa, mutta päätettiin valita viimeiseksi käyntikohteeksi Scheveningen ja Pohjanmeri. Vilpoinen vesi viilensi mukavasti väsyneitä jalkoja.