Kesäistä kudeurakointia

Koulu- ja opiskeluaikoina kudoin melko monta räsymattoa. Se oli mukavaa puuhaa, ja se mukavuus oli mielessäni, kun jokunen vuosi sitten Luksiassa opiskellessani oli vuorossa mattojen kutominen.

Silloin havahduin oikein kunnolla siihen, että ennen kuin pääsee heittelemään kepeästi sukkulaa, on tehtävä monta työvaihetta. On luotava loimi ja rakennettava kangas kangaspuihin. On suunniteltava, minkälaisen maton aikoo tehdä ja laskettava materiaalien menekit. Ja on kerättävä ja leikattava kuteet. Ja se on hidasta. Nuo kaikki vaiheet oli äiti tehnyt, jotta pääsin alle kaksikymppisenä kutomaan mattoja. Luksiassa se kaikki piti tehdä ihan itse, mikä oli erittäin silmiä avaavaa.

Olin koonnut (huomatkaa aikamuoto!) kasseihin ja pusseihin kaikenlaista t-paitaa ja muuta rikkinäistä vaatetta kudetarpeiksi. Mutta en ollut saanut toimeksi leikata niitä kuteiksi. Tällä lomalla ärsyynnyin ajelehtiviin pusseihin ja päätin tehdä koko homman urakalla.

Alkuun kävin kasan kimppuun saksien kanssa. Vähitellen kyllästyin homman hitauteen ja otin avukseni myös tilkkutyöalustan ja -leikkurin.

Mitä enemmän aikaa kului, sitä suurpiirteisemmin leikkasin. Välillä hylkäsin pienet vaatteen osat kokonaan...

Aikaa kului ihan riittävästi. Alla olevan keon lisäksi selvitin repimällä toisen mokoman kangaskudetta. Se oli onneksi nopeampaa. 

Jos joku vielä ihmettelee käsin kangaspuilla kudotun maton hintaa, voi miettiä sen vaatimia monia työvaiheita;-)