Angelikalle kyytiä ja muita puuhia

Olkoon tekniikka mikä tahansa, yleensä se vaatii harjoittelua. Olen pitkään halunnut opetella pisanka-munien maalausta, mutta kurssille pääsy ei ole onnistunut. Eikä se onnistunut tänäkään vuonna. Päätin kuitenkin hankkia värit ja välineet ja kokeilla ainakin alkuun itsekseni.

Värejä odotellessani kokeilin munantyhjennintä. Luultavasti otteeni oli liian tomera, koska tuloksena oli vain yksi ehjänä säilynyt muna. Onneksi rikki menneetkin voi käyttää - munankuuorimosaiikkikokeiluihin.

Kananmuniin liittyy viikonlopun toinenkin puuha. Saatan tehdä ensi talvena pidettäviin esikoisemme häihin hääkakut, ja nyt testailen erilaisia reseptejä. Kihlapari keksi, että mustikka voisi olla kiva täyte. Hyvä, siispä etsin netistä mustikkaisia kakkureseptejä. Luulenpa, että tämä ehdokas ei pääse hääkakuksi. Kakku on kyllä oikein maistuva ja mehevä mutta suuritöinen, jos ajattelee, että kakkuja pitää tehdä esimerkiksi kahdeksan...

Ehkä kirjallisuustieteen opinnot ovat vaikuttaaneet siihen, että olen lähtenyt kovin hitaasti kokeilemaan vanhojen kirjojen käyttöä askartelussa. Jyväskylässä nukkekurssilla ollessani näin kuitenkin naapurihuoneessa työskentelevien hienoja kirjarasioita ja tuumin, että ehkä olisi jo aika kokeilla. Niinpä menin kierrätyskeskukseen ja hain pinon kirjoja. Nyt saavat Angelikat kyytiä. 

Ensimmäisen kirjan sisuksen kaivertamisen jälkeen etsin netistä helpotuskeinoja hommaan ja otin Dremelin käyttöön. Kirjan kulmiin poratut reiät helpottivat ja nopeuttivat prosessia aika tavalla. Ensimmäisen kirjan sisuksen vetelin gessolla ja valkoisella akryylimaalilla odottelemaan koristeluideoita, toinen kirja on vasta kaiverruksen jäljiltä. Eiköhän jossain vaiheessa näy jotain valmistakin.