Siivoaminen kannattaa aina

Niin minulle on sanottu. Ja joskus sen huomaakin - ainakin silloin, kun saa itsensä niin hyvin liikkeelle, että hyllyistä ja nurkista lähtee tavaraa oikein kunnolla.

En ole varsinainen kirppiskävijä, sillä pahoin pelkään, että löytäisin lisää tavaraa, jota ihan varmasti voi vielä käyttää johonkin. Itseni tuntien menen Kierrätyskeskukseen tai kirpparille etsimään jotain täsmätavaraa, jota tarvitsen heti johonkin projektiin.

Muutama kuukausi sitten naapuri rupesi puhumaan pihakirppiksestä. Innostuttiin sen verran, että ehdotettiin kirpparipäiväksi Siivouspäivää, koska silloin väki on liikkeellä ja ehkä saattaisi eksyä meidänkin kaukaiselle kulmallemme. 

Niinpä otettiin tähtäimeksi 23.5. Tein ensin itsekseni hyökkäyksen käsityötarvikkeitteni arkistojen aarteisiin ja lajittelin, pussitin ja hinnoittelin tavarat hyvissä ajoin. Sitten käytiin yhdessä miehen kanssa käsiksi lautapeleihin sekä lasten- ja nuortenkirjoihin. Varsinkin kirjoja kertyi hurja määrä kiertoon (ja niitä sentään säästettiinkin melko paljon). Tunnustan syyllisyyteni, sillä minä niitä joululahjakirjapinoja olen hankkinut.

Kun määräpäivä läheni, kävi ilmi, että naapuri ei ehdikään mukaan. Niinpä saimme kunnian olla tiettävästi ensimmäiset meidän kulmallemme, jotka ovat panneet putiikin pystyyn Siivouspäivänä. Eikä koko asuinalueella ollut kuin kaksi muuta myyntipaikkaa, joten vähän huoletti, tuleeko koko touhusta mitään, varsinkin kun mainostus oli jäänyt aika vähäiseksi.

Mies kokosi pöydät ja suunnitteli, miten ne kannattaa pihalle asetella. Kun sade loppui sopivasti, hän kantoi sinne myös penkkejä ja päivänvarjot. 
Tuli hienon näköistä! 

Neljän tunnin myyntirupeama sujui leppoisasti ja asiakkaita kävi odottamattomankin mukavasti. Koko projekista jäi hyvä mieli ja vähän eurojakin. Päätavoite oli saada tavara kiertoon, joten jokainen euro oli sen päälle bonusta.