Verhot onnistuivat melkoisen hyvin ja asiakas on ollut niihin tyytyväinen.
Verhojen tekemisen jälkeen huomasin, että minulla oli materiaalipulma: iso läjä neulahuopatilkkuja... Tiukkaan sullottu tilkkupussi putoili milloin mistäkin kolosesta esille ja muistutti, että jotain tilkuista pitäisi tehdä.
Tartuin viimein toimeen, kun lähdin Espoon työväenopiston Huovutettuja pintoja -kurssille. Olisi ollut mukava kokeilla jotain ihan uutta juttua, mutta ne tilkut vaivasivat mieltäni.
Joltain kurssilta oli jäänyt tähteeksi sifonkia, ja niinpä huovutin neulahuopatilkkusia sifonkiin, koska väritkin sopivat hyvin yhteen. Tällä erää huivi on vielä kirjontaa vaille valmis.
Tilkkuja kului huiviin aika hyvä määrä, mutta niitä oli vieläkin pussissa vaikka miten paljon. Leena-opettaja kehotti kokeilemaan toisen huivin tekoa niin, että huovuttaisin palaset osittain toistensa päälle, jotta saisin aikaan ilmavan reikähuivin.
Välillä kyllästys oli iskeä, kun hieroin tilkkusia yhteen, mutta huivi siitä tuli kuitenkin. Kevyt ja oikein sopiva takin alle, kun taas tarvitsee enemmän lämmikettä. Ja mikä parasta: tilkkuja jäi enää muutama pussin pohjalle!
Testasin huivia Berliinin-reissulla, ja hyvä oli. Ja mitä Berliiniin tulee, tässä pieni väläys siitä, miten käy, kun mopo vähän karkaa käsistä:
Museokaupoista piti tietysti hankkia vähän kortteja inspiraationlähteiksi, mutta vaarallisin käyntikohde oli Stempelbar Charlottenburgissa. Siellä oli vaikka mitä mixed mediaan ja art journalin tekemiseen liittyvää. Nettikauppakin heillä on, mutta onhan se aina ihan eri juttu päästä paikan päälle ihmettelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti